Voting

Tuesday, May 17, 2011

Vihreät liljat ja koukerot -hääkakut

Viikonloppuna Tommi ja Ansku juhlivat ihanan kauniita häitään ja sain mielettömän kunnian tehdä kakut juhliin. Ainoa jota jännitti kakut enemmän kuin itseäni, oli äitini ;) Mutta kaikki meni hyvin, loppujen lopuksi, vaikka lauantaiaamuna kirosinkin kuin merirosvo. (Onneksi lapset oli hoidossa mummilassa.) Kakkuja tein kolme, noin 10 munan kukin, ja hyvin riittivät n.70 hengen häihin. Tuli vaan hieman korkeampia kuin alunperin oli tarkoitus, sillä 30 sentin vuuaksi luulemani olikin vaan 28 senttinen :) Eipä ne yhtään leveämpinä olisi kupujen alle mahtuneetkaan. Nytkin laitin liljat päälle vasta juhlapaikalla, ei tarpeeksi isoja kakkukupuja kai tehdäkään

 Kakkuihin valikoitui muutamista vaihtoehdoista täytteeksi caipirinha-mousse, ja limen raikkaus saikin monet vieraista tulemaan kiittelemään. Kakkupohjat onnistuivat ennätysmäisen hyvin, ihanan pehmeitä ja kuohkeita. Ehkä siihen pikkuhiljaa alkaa joku tuntuma tulla. Yleensä käytän poikkeuksetta luomu-munia, mutten muistanut tilata taaskaan luomupiiristä, ja kaupassa oli vain Rainbown luomumunia, enkä ole saanut niillä kunnon vaahtoa kertaakaan. Ihmeen "vetisiä". Niinpä nyt mentiin vapailla munilla. Spritella kostutin. Välissä siis Flora vispi, sitruunatuorejuusto ja caipirinha-jauhetta, ja tietty sipaukset kaupan lime curdia limemehulla pehmitettynä. Olivatkin sitten viimeiset caipirinha-pussit, nyt täytyy opetella itse tekemään. Onneksi jotkut bloggaajat jo näyttävät tehneen erinomaista tutkimustyötä sillä saralla :)


Kakun päällinen onkin tämän kakkuepisodin stressi-osuus. Eli morsiusparille menin valkosuklaamassaa ehdottamaan ja koekakuissa ihan ok käyttäytyikin. Ensimmäinen ongelma oli saatavuudessa, eli Suomesta loppu, samoin kaikista brittikaupoista joilla edes suht järkevät toimituskulut. Niinpä tilasin glukoosia(siirappia) ja tein lisää massaa itse :) Tosin edellisenä iltana vasta, ettei liian tipalle olisi mennyt...

En oikein löytänyt hakemaani ohjetta, joten tein vähän fiilispohjalta, eli 200g valkosuklaata + 100g glukoosisiirappia lämmitetään/sulatetaan erikseen ja sitten parilla reilulla pyöräytyksellä vaivataan sekaisin (pistin mukaan myös teelusikallisen glyserolia) Ihanan pehmeää ja sileää massaa tuosta noin vaan! Tuon massan sekoitin 300g sokerimassaa ettei kovettuisi kylmässä kakun päällä ihan mahdottomaksi leikata. Kokeilin myös vaalea siirappi + sokerivesi hässäkkää jolle löysin reseptin jostain blogista, mutta se meni ihan kaameaksi, ei sillä kakkua kuorruta. Tosi rakeista, öljyistä ja ällöä.

Kakkuja kun aloin päällystämään niin ajattelin vielä kaupan massan olevan parempaa, mutta massa oli hieman reunoilta kuivahtanut, ja ikäviä kovia murusia pääsi mukaan vaikka leikkasin aika isoja paloja pois. Saman olin jo koekakkuja tehdessä huomannut, ja jo silloin harmitti kalliin massan hukkaan heittäminen. Nyt ketutti vielä enemmän kun nypin pieniä muruja ja kaulin aina uudelleen. Eikä massa kaikesta työstämisestä huolimatta laskeutunut kauniisti, vaan alareuna oli ikävän murtuilevan pönäkkä. Sen paikkasin vihreällä marsipaanireunuksella, mutta harmitti silti. Itse tehty massa sen sijaan... taivaallista työstettävää! Pakko laittaa lähikuva kuinka silkkisen tasainen pinta sillä tuli :) niin, ja maistuikin paremmalta, eli enpä (tässäkään asiassa) kaupan valmisjuttuihin enää koske!
Pinnat on koristeltu kuviomaton kiemuroita candy meltsillä täyttäen. En uskaltanut vapaalla kädellä vetää vaan hankin tuon kauan himoitsemani kuviomaton. Enpä tuota meltsiäkään kyllä enää tilaa, vaan värjään itse valkosuklaan jos tarve tulee. Jähmettyi aivan sairaan nopeasti ja oli hankalaa värjättävää (piti vähän vaalentaa valmissävyä) Pikkukukat ja liljat sokerimassaa, liljojen heteet riisinuudelia. Pinnalla "muutama" suihkaus helmiäisspraytä :)


Wednesday, May 11, 2011

"Leikitään leikkiä, ötökkää ja hämähäkinseittiä"

Kummitädin kyläilyn kunniaksi leivottiin taas näitä superhelppoja "3-vuotiaskin osaa" suklaamuffinseja, tiskiä tulee yksi kippo ja yksi haarukka, aikaa menee noin viis minuuttia, eli leikki-ikäisen keskittymiskyvyn verran. Ohje onkin tuolla jo ylhäällä, joten en laita uudestaan. Lasten yksi lempilauluista tällä hetkellä on Pariisin kevään Teippileikki, josta koristeluidea. Eihän perhoset kai virallisesti ötököitä ole, mutta niitä oli valmiina joten niillä mentiin. Toisissa hämähäkinseitti lakukastikkeesta. Ötökät eivät ole just nyt kovin pop, esikoinen kammoaa niitä aivan kuin äitinsäkin. Minä tosin vain amppareita ja paarmoja, jälkikasvu näköjään kaikkia "kärpäsiä"...

Thursday, May 5, 2011

Mansikkamangoröyhelö

 Tänä vuonna omia synttäreitä, vappua ja hääpäivää (kätevä juhlasuma) juhlittiin kahdessa osassa. Ensimmäisestä kakusta en kehdannut kuvaa ottaa, kermat vaan lätkin veitsellä päälle ja heitin strösseliä ja Smartieseja pälle. Ei mennyt aikataulutus ihan putkeen nimittäin, munkkien paistaminen veikin luultua kauemmin. Välissä oli vadelmahilloa, lakkahilloa ja vaniljakastike/kermaa. Oli niin hyvää että seuraavalle päivälle piti ottaa pakkasesta pikkukakku jossa valmiina täytteenä oli mango-passiomousse. Välillä tulee tehtyä liikaa täytettä ja niitä sitten on kätevä pakkasesta ottaa hätävaraksi.
Päälle pursottelin uudella isolla röyhelötyllalla (taitaa olla oikealta nimeltään joku lehtitylla) röyhelöä. Olishan tuon käyttöä johonkin ensin voinut opetella ennenkuin kakun päälle. Tai voinut edes tarttumapinnan kermasta levittää pursotusten alle... Mutta kiva tylla, tulee kyllä vakikäyttöön. Päälle otin pakastimesta viimeisen vadelmarasian, mutta paljastuikin kakun päälle laitettaessa viimeiseksi mansikkarasiaksi. Olivat aivan minipieniä, pikkurillinpään kokoisia. Päällä liivatemehuliemi joka kuvassa kiiltää hurjasti. Pari kukkaa varastosta iskin päälle. Ei oikein ota tuo ruusu onnistuakseen, lisää harjoitusta :) Hyvää oli tämäkin, kaik mänt.